Eläinpuistokartta kevät 2010(3)

 

 
AHMA
Gulo gulo
  
Pituus 70-80 cm.
Paino 8,0 - 28,0 kg.
Esiintyminen Lappi ja Itä-Suomi.
Elinympäristö Erämaat ja tunturialueet.
Elintavat Liikkuu enimmäkseen iltaisin ja öisin.
Ravinto Haaskat, linnut, sekä pienet nisäkkäät kuten jänikset ja ketut, kookkaampana saaliseläimenä poro.
Lisääntyminen Sukukypsä 14-15 kuukauden iässä. Ahmoilla on viivästynyt sikiönkehitys. Naaras synnyttää maalis-huhtikuussa 2-4 poikasta lumeeen kaivamaansa pesään. poikaset seuraavat emoaan aina seuraavaan syksyyn saakka.
 
Ahma on Euroopan suurin näätäeläin. Paino saattaa isolla uroksella olla 28 kg. Ahma on levinnyt Kuolan niemimaalle ja Skandinaviaan. Nykyisellään maamme ahmakanta on vain n. 100-150 yksilöä.
 
KURKI
Grus grus
  
Pituus 110-120 cm.
Paino 4000-6000 g.
Esiintyminen Kaikkialla Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia.
Elinympäristö Suomaastot.
Elintavat Kurki on aktiivinen ilta- ja aamuhämärissä. Pesä sijaitsee suokumpareella. Kevätmuutto huhti- toukokuussa, syysmuutto syys-lokakuussa.
Ravinto Sammakot, matelijat ja hyönteistoukat, sekä viljat.
Lisääntyminen Sukukypsä 4-6 vuotiaana. Naaras munii 1-2 munaa, joita sekä uros, että naaras hautovat. Poikaset kuoriutuvat n. 30 vrk hautomisen jälkeen ja varttuvat lentokykyisiksi 65-70 vrk:n ikäisinä. Perhe pysyttelee yhdessä ensimmäisen syysmuuton ajan.
 
Vähenevien suoalueittemme keväinen sanansaattaja. Suoalueittemme voimakas ojitustyö uhkaa kurkien, kuten monen muunkin lintulajin elinpiiriä.
 
KUUSIPEURA
Dama dama
  
Pituus Suurimmillaan n. 140 cm.
Paino Uros 100-120 kg, naaras 50-60 kg.
Esiintyminen Uudenmaan pohoisosat ja Etelä-Hämeen eteläosat. Yleisemmin Hyvinkään seudulla.
Elinympäristö Kuusipeura asustaa lehti- ja sekametsissä, myös havumetsissä viljelysten lähellä.
Elintavat Kesällä yksittäin ja pienissä laumoissa, talvella suurina laumoina talvehtimisalueella.
Ravinto Viljat, oraat, varvut, pensaitten ja puitten oksat.
Lisääntyminen Synnyttää kesä-heinäkuussa yhden vasan.
 
Kuusipeura on meillä istutettu laji. Ensimmäisen kerran kuusipeuroja tuotiin Suomeen jo 1890-luvulla, mutta luontoon päästettynä kanta tuhoutui. 1930 ja 1950-luvulla uusia peuroja tuotiin Ruotsista ja näiden istutusten ansiosta kuusipeura kuuluu nykyään eläimistöömme. Kytäjällä kuusipeuroja tarhattiin 1950-luvulla ja nykyisellään Kytäjä ympäristöineen onkin kuusipeurojen vankinta esiintymisaluetta. Kuusipeuralla esiintyy huomattavia värivaihteluja vaaleista aina mustiin yksilöihin asti. Kytäjän kannassa mm. esiintyy hyvin paljon tummia yksilöitä. Kesäpuvussa väri on vaaleampi, punaruskea ja usein valkotäpläinen. Etenkin urokset erottaa valkohäntäpeurasta sarvityypistä. Kuusipeuran sarvet muodostuvat vanhemmiten leveälapaisiksi erotuksena valkohäntäpeuran piikkisarvista. Kuusipeurauros pudottaa sarvensa verrattain myöhään keväällä, huhti-toukokuussa.
 
LUMILEOPARDI
Uncia uncia
  
Paino 25-40 kg
Esiintyminen Elää korkealla Himalajan vuoristossa sekä entiseen Neuvostoliittoon kuuluneen Pamirin ylängön pohjoisrinteillä, Keski- Aasian vuoristoalueilla.Viihtyy vuoristoaroilla ja pensaikkoisissa havumetsissä 1800-5500 metrin korkeudessa.
Elintavat Liikkuu öin ja päivin, yleensä yksin. Naaras ja uros saalistavat yhdessä lisääntymisaikana tammi-toukokuussa sekä silloin kun pennut ovat vielä emojensa seurassa.
Ravinto Erilaiset nisäkkäät, etenkin luonnonvaraiset vuohet ja lampaat sekä murmelit, myös kanalinnut ja jänikset.
Lisääntyminen Synnyttää keväällä tai aikaisin kesällä 1-4, tavallisesti 2-3 pentua, joiden täplät ovat aluksi aivan mustat.
 
Lumileopardi ei ole läheistä sukua leopardeille, vaan leopardit ovat läheisempää sukua leijonille kuin lumileopardeille. Nimensä lumileopardi on saanut leopardia muistuttavasta ulkonäöstä. Lumileopardin ulkonäöstä huomaa, että se on sopeutunut karuun ympäristöön. Turkki on väriltään harmahtavan kellertävän rengastäpläinen, vatsa on lähes valkoinen. Leveät tassut estävät sitä vajoamasta lumeen. Häntä on paksu ja tuuhea ja on yli puolet lumileopardin pituudesta. Lumileopardi on erittäin uhanalainen laji, jonka luonnonvarainen kanta on noin 4000-7000 yksilöä.
 
METSÄKAURIS
Capreolus capreolus
  
Paino 15-25 kg.
Esiintyminen Ahvenanmaalla, Pohjanmaalla, Etelä- ja Keski-Suomessa.
Elinympäristö Pensaikkoiset metsäalueet ja viljelysalueet.
Elintavat Liikkuu yksittäin tai pienissä laumoissa, yöllä ja ajoittain päivällä.
Ravinto Kesällä pääasiassa yrttimäiset ruohot ja heinät. Syksyllä ja talvella valtaosa ravinnosta koostuu varpukasveista. Talviaikaisen ravinnon valintaan vaikuttaa kuitenkin moni tekijä, kuten lumipeitteen paksuus, tukiruokinta ja elinympäristö.
Lisääntyminen Synnyttää touko-kesäkuussa 1-2 vasaa.
 
On mahdollista, että metsäkauris on kuulunut maamme eläinlajistoon aiempina vuosisatoina. Ensimmäinen varma metsäkaurishavainto Suomesta on vuodelta 1903. Sitä on hyvällä syyllä sanottu kauneimmaksi hirvieläimeksi. Tarhaeläimenä se on erittäin vaatelias ja vaikeasti pidettävä eläin.
 
METSÄPEURA
Rangifer tarandus fennicus
  
Pituus 150-210 cm.
Paino 90-160 kg.
Elinympäristö Talvella jäkäläkankailla, kesäisin soisilla metsämailla.
Elintavat Talvella laumoissa, kesällä hajallaan hirvaat ja vaatimet erillään. Metsäpeurat ovat tarkka-aistisia, eivät erityisen arkoja.
Ravinto Talvella lumen alta kaivettava jäkälä ja heinä sekä naava, kesällä pensaiden lehdet, ruohot ja heinät.
Lisääntyminen Synnyttää touko- kesäkuussa 1-2 vasaa.
 
Metsäpeuran luultiin hävinneen eläimistöstämme vuosisadan alkupuolella. Mieluisana yllätyksenä peura alkoi tehdä paluuta Suomen puolelle 1960- luvulla. Nykyisin metsäpeuraa esiintyy Kainuussa, Keski-Suomessa ja Suomenselän alueella. Metsäpeura on Suomessa rauhoitettu eläin. Ähtäri on mukana metsäpeuran suojelusta ja kannan hoidosta vastaavassa työryhmässä. Metsäpeura ja poro voivat lisääntyä keskenään. Kuhmossa risteytymistä yritetään estää peura-aitojen avulla, jotka pitäisivät poro ja peurat erillään toisistaan. Ulkonäöltä metsäpeuran erottaa porosta lähinnä pitempien jalkojen ansiosta, jotka tekevät metsäpeurasta neliömäisen vaikutuksen.
 
PORO
Rangifer tarandus
  
Paino 70-150 kg.
Esiintyminen Porot laiduntavat laajoilla alueilla Pohjois-Suomessa. Poronhoitoalueen eteläraja kulkee Kainuun korkeudella.
Elinympäristö Metsä- ja tunturialueet.
Elintavat Laumaeläin, jota paimennetaan suurina laumoina.
Ravinto Jäkälä, varvut, heinäkasvit ja lehdet.
Lisääntyminen Vasoo touko-kesäkuussa 1-2 vasaa.
 
Poroa pidetään Suomessa lähinnä tuotanto- ja kotieläimenä.
 
SAUKKO
Lutra lutra
  
Paino 2,5-15 kg.
Elinympäristö Vesistöissä kautta maan, viihtyy kalanviljelyaltaiden läheisyydessä. Saukko on melko harvinainen.
Elintavat Liikkuu hämärissä, ui ja sukeltaa hyvin. Rantapenkereessä sijaitsevan pesän kulkuaukko on veden alla.
Ravinto Kalat, ravut, sammakot ja joskus vesilinnut.
Lisääntyminen 2-4 poikasta syntyvät huhti-toukokuussa tai syksyllä.
 
Kotoinen saukkomme on suhteellisen vähälukuinen laji. Saukko on eläin, jonka elintavoissa olisi enemmänkin tutkittavaa. Lähinnä mielessämme on purojen ja vesistöjen herkuttelija, jonka ruokapaikkoja koristavat kalojen ja rapujen jätteet. Saukko vaeltelee joskus talvisin pitkiäkin matkoja maitse. Saukko on uhanalainen.
 
VILLISIKA
Sus scrofa
  
Paino Naaras 80-140 kg, uros 160-230 kg.
Elinympäristö Luonnonvaraisesti villisikoja esiintyy lähinnä Etelä-Suomessa.
Ravinto Villisiat ovat melko kaikkiruokaisia. 80% ravinnosta on kasviperäistä.
Lisääntyminen Porsaita syntyy keväällä nuorelle emakolle 1-3, vanhemmalle 5-6 vuodessa.
 
Luonnonvaraisille sioille Suomen talvi on ankara, vain vahvimmat selviävät. Villisiat käyttävätkin peuroille järjestettyjä talviruokintapaikkoja Itä-Uudellamaalla. Villisika on rungoltaan kesyä sikaa litteämpi ja pitkäraajaisempi. Sillä on harmahtava karvapeite. Porsaat ovat hauskan raidallisia. Villisian eturuumiin tekee mahtavan näköiseksi pitkä pää, josta korvat pistävät selvästi esiin. Päätä ja selkää peittää harja, joka nousee pystyyn, kun eläin kiihtyy.
 
VISENTTI
Bison bonasus
  
Paino Naaras 400-600 kg, uros jopa 1000 kg.
Esiintyminen Puola, Valko-Venäjä.
Elintavat Laumaeläin.
Ravinto Heinää, lehdeksiä ja puunkuorta.
Lisääntyminen Kiima-aika elokuussa,poikii toukokuussa 1-2 vasikkaa.
 
Visentti on toiselta nimeltään eurooppalainen biisoni. Se on yksi maailman harvinaisimmista nisäkkäistä. Sitä on esiintynyt aiemmin myös Karjalassa.

PÖLLÖTALO

Maassamme asustaa ja pesii kymmenen pöllölajia, jotka vaihtelevat kooltaan suuresti. Suurin, huuhkaja, on eläimistömme mahtava siivekäs, kun sen sijaan pienin varpuspöllö, ei ole paljonkaan varpusta suurempi. Nämä pyöreäkasvoiset linnut ovat yöeläimiä, lukuunottamatta hiiripöllöä. Ne piiloutuvat päivän ajaksi puun oksien tai onkalon suojaan. Pimeään sopeutuneen näköaistinsa sekä myös kuulonsa avulla ne liihottelevat pimeässä saalistamassa. Pöllölintujen lahko kuuluu ns. petolintuihin. Petolintujen nimen ne ovat saaneet tavastaan käyttää ravintonaan toisia eläimiä, pääasiassa pikkujyrsijöitä ja lintuja saalistajan koosta riippuen.

Yöelämään sopeutumisen merkkeinä pöllöillä on suuret silmät ja pään höyhennyksen kätkemät suuret korva-aukot. Pöllömäistä on myös niiden kyky kääntää päätään lähes akselinsa ympäri, minkä ansiosta ne voivat ruumistaan kääntämättä nähdä kaikkiin suuntiin.

Tyypillistä niille on myös terävät nokka ja kynnet sekä saaliin syönti repimällä se kappaleiksi. Väriltään pöllöt vaihtelevat tummista helmipöllöistä ja huuhkajasta valkoiseen tunturipöllöön. Elinympäristönä useimmilla pöllöillä on metsä, joskin maassamme elää myös tunturiaukeiden ja soiden asukkeja.

PÖLLÖTALON ASUKKAAT

 
 
HIIRIPÖLLÖ
Surnia ulula
  
Pituus 38 - 41 cm, siipiväli 75 - 80 cm.
Paino koiras 210 - 310 g, naaras 270 - 380 g.
Esiintyminen Pohjoinen laji, joka pesii Pohjois-Suomessa ja hyvinä myyrävuosina ajoittain myös Keski- ja Etelä-Suomessa.
Elintavat Toisin kuin muut pöllömme, hiiripöllö saalistaa päivisin.
Ravinto Pikkunisäkkäät, kuten myyrät ja hiiret.
Lisääntyminen Huhti-toukokuussa 5-10 munaa, joita naaras hautoo 28-30 vrk. Sukukypsä 1-2-vuotiaana.
 
Hiiripöllö muistuttaa, niin elintavoiltaan kuin ulkonäöltäänkin enemmän haukkaa kuin pöllöä.
 
LAPINPÖLLÖ
Strix nebulosa
  
Pituus 65 - 70 cm, siipiväli 135 - 160 cm.
Paino koiras 650 - 1100 g, naaras 980 - 1900 g.
Esiintyminen Esiintyy nimensä mukaisesti Lapissa ja myös Itä-Suomessa. Nähdään vaellusvuosina joskus myös Etelä-Suomessa.
Elinympäristö Havumetsät. Pesä sijaitsee avosuon, metsäaukion tai pellon tuntumassa.
Elintavat Kuten monet muutkin pöllöt, myös lapinpöllö saattaa liikkua jopa tuhansia kilometrejä pitkin pohjoista havumetsävyöhykettä ja pesii siellä missä ravintoa on riittävästi saatavilla.
Ravinto Myyrät, erityisesti pelto- ja metsämyyrä.
Lisääntyminen Huhtikuussa 3-6 munaa, joita naaras hautoo 28-30 vrk. Poikaset lentokykyisiä 60-65 vrk:n ikäisinä. Sukukypsä 1-2-vuotiaana.
 
Lähes huuhkajan kokoinen, mutta harmaa.
 
LEHTOPÖLLÖ
Strix aluco
  
Pituus 37 - 45 cm, siipiväli 95 - 105 cm.
Paino 400 - 800 g.
Esiintyminen Etelä-Suomen viljelysalueet sekä Pohjanmaan rannikkoseutu.
Elinympäristö Lehtopöllön tapaa kulttuuriympäristöstä, kuten viljelysalueilta, puistoista sekä kaupunkien ja kylien laitamilta.
Elintavat Liikkuu ja saalistaa yön pimeimpinä tunteina. Päivät se istuu paikoillaan puussa.
Ravinto Hiiret ja myyrät. Käyttää ravinnokseen myös lintuja, etenkin silloin kun pikkunisäkkäitä ei ole tarjolla.
Lisääntyminen Pesä puunkolossa tai pöntössä. 2-6 munaa, joita naaras hautoo 28-30 vrk. Tuona aikana koiras huolehtii naaraan ravinnon saannista.
 
Lehtopöllö on maassamme uudistulokas. Ensimmäinen pesintä tavattiin vasta vuonna 1878.
 
MEHILÄISHAUKKA
Pernis apivorus
  
Pituus 50-55 cm.
Paino Naaras 700-1100 g. Koiras 650-950 g.
Esiintyminen Etelä-Suomen yleisimpiä haukkalajeja. Mehiläishaukkaa tavataan maassamme aina Tornion korkeudelle saakka.
Elinympäristö Peltojen pirstomat rehevät kuusikot ja sekametsät.
Elintavat Saapuu Suomeen vasta kesän korvalla jolloin ruokaa on riittävästi saatavilla. Syysmuutto alkaa elo-syyskuun vaihteessa. Mehiläishaukka kuuluu niihin aniharvoihin suomalaisiin lajeihin jotka talvehtivat sademetsissä
Ravinto Ampiais- ja mehiläispesien vahakennot sekä toukat. Hyönteiset, sammakot ja marjat. Huonoina hyönteiskesinä pikkunisäkkäät, linnun munat ja -poikaset.
Lisääntyminen Kaksi munaa jotka ilmestyvät pesään 3-5 päivän välein, aikaisintaan toukokuun lopulla. Sekä naaras, että koiras hautovat. Lentämään opittuaan poikaset palaavat aluksi pesään yölevon ajaksi.
 
Paritteluaikana mehiläishaukka harrastaa monien muiden petolintujen tavoin näyttävää soidinlentoa.
 
TORNIPÖLLÖ
Tyto alba
  
Pituus 33-35 cm.
Paino Koiras n. 300 g. Naaras n. 325 g.
Esiintyminen Tavattu Suomessa vain muutaman kerran. Euroopassa tornipöllön levinneisyyden pohjoisraja kulkee Skånessa, Tanskassa ja Skotlannissa.
Elinympäristö Maaseutu, jossa on vanhanaikaisia heinälatoja joiden sisätiloissa on runsaasti hiiriä myös runsaslumisina talvina. Saalistusmaita ovat myös pellonpientareet ja laidunmaat.
Elintavat Elää reviirillään ympäri vuoden. Saalistaa pelkästään yöllä.
Ravinto Hiiret, myyrät ja rotat
Lisääntyminen Muista pöllöistä poiketen tornipöllö voi pesiä kaksi kertaa vuodessa, mikäli ravintotilanne on hyvä. Myös sen pesyekoko on suuri ja munia on tavattu tornipöllön pesästä jopa 13 kpl. Keskimäärin niitä on kuitenkin 5-6.
 
Tornipöllö ei kuulu varsinaisiin pöllöihin vaan se muodostaa kokonaan oman heimonsa, tornipöllöt (Tytonidae). Sen luustossa ja kallossa on monia ominaisuuksia, joiden perusteella pöllölintujen lahkon (Strigiformes) heimot on erotettu toisistaan jo kauan sitten.
 
TUNTURIPÖLLÖ
Nyctea scandiaca
  
Pituus 55-65, siipiväli 140 - 165 cm.
Paino Koiras 1200-2300 g, naaras 1700-3000 g.
Esiintyminen Pesii joinakin hyvinä sopulivuosina aivan pohjoisimmassa Lapissa.
Elinympäristö Tunturimaisemat ja Pohjoisen Jäämeren rannikot.
Elintavat Pesimäkausien välillä saattaa vaellella jopa tuhansia kilometrejä ravinnon perässä.
Ravinto Pesimäaikana tunturisopuli ja muut myyrät, muulloin myös monet linnut ja jänikset.
Lisääntyminen Toukokuussa 5-10 munaa. Hautomisaika 30-38 vrk. Poikaset lentokykyisiä 50-55 vrk:n ikäisinä. Sukukypsä 1-2-vuotiaana.
 
Erittäin uhanalainen ja harvinainen Lapin asukki. Nähdään joskus vaellusaikana etelämpänäkin.
 
VARPUSPÖLLÖ
Glaucidium passerinum
  
Pituus 16- 17 cm.
Paino Koiras 60 g. Naaras 70 g.
Esiintyminen Tavataan koko maassa aina Sodankylän korkeudelle saakka.
Elinympäristö Viihtyy parhaiten täysikasvuisissa havu- ja sekametsissä.
Elintavat Saalistaa pää-asiassa aamu- ja iltahämärissä, mutta ei ole harvinaista tavata sitä saalistamassa myös keskellä päivää.
Ravinto pienet jyrsijät ja pikkulinnut.
Lisääntyminen Pesii vanhassa tikan kolossa tai pöntössä. Huhti-toukokussa naaras munii 4-8 munaa, joita se hautoo 31-32 vrk. Tällöin koiras huolehtii naaraan ravinnon saannista.
 
Varpuspöllö on kaikkein pienin pöllö. Kooltaan sitä voisi verrata punatulkkuun.
 
VIIRUPÖLLÖ
Strix uralensis
  
Pituus 60-62 cm.
Paino koiras 450 - 820 g, naaras 520 - 1020 g.
Esiintyminen Etelä- ja Keski-Suomi aina Kemin korkeudelle saakka.
Elinympäristö Havumetsät.
Elintavat Viettää hiljaista ja piilottelevaa elämää metsien kätköissä. Liikkuu vain yöllä. Päivisin istuu hyvin kätkeytyneenä puussa.
Ravinto Pikkunisäkkäät.
Lisääntyminen Soidinaika kevättalvella. Pesä pöntössä, puun kolossa tai vanhassa haukan pesässä. Maalis-huhtikuussa naaras munii 2-6 munaa, joita se hautoo 31-34 vrk. Koiras huolehtii naaraan ruokkimisesta. Sukukypsä 2-3-vuotiaana.
 
Pesänsä lähellä viirupöllö on hyvin agressiivinen, eikä pelkää hyökätä ihmisenkään kimppuun.
 
 
ILVES
Lynx lynx
  
Paino 15-20 kg.
Esiintyminen Levittäytynyt koko maahan pohjoisinta Suomea lukuunottamatta.
Elinympäristö Pääasiallisesti ravinnonsaanti ohjailee ilveksen esiintymistä. Huonoina saalisvuosina ilvestä saattaa esiintyä aivan asutusten liepeillä.
Elintavat Liikkuu pääosin hämärässä. Emoa seuraa pennut vuoden ikään.
Ravinto Pääasiassa jänis, lisäksi valkohäntäpeura, kettu, linnut, lammas ja kauris.
Lisääntyminen Pesä tiheikössä, kallioluolissa jne. Synnyttää 1-3 poikasta touko- kesäkuussa.
 
Nuoret ilvekset elävät mielellään ryhmässä. Vanhat ilvekset elävät luonnossa yksinään, mutta tarhassa voidaan pitää pariskuntaa yhdessä ympäri vuoden. Ilvesuros ei tee pahaa poikasilleen. Se jopa osallistuu poikasten hoitoon, vaikkei olekaan yhtä ahkera kuin ilvesemo. Edelleen uhanalainen, vuonna 2002 arvioitu kanta n. 870 eläintä.
 
KORPPI
Corvus corax
  
Pituus 65-70 cm.
Paino 1000-1300 g.
Esiintyminen Korppia tavataan koko maassa.
Elinympäristö Suosituimpia elinpaikkoja ovat Lapin tunturiseudut. Etelämpänä sitä tavataan lähinnä viljelysalueilla ja kaatopaikoilla.
Elintavat Jokaisella korppiparilla on oma, jopa kymmenien neliökilometrien laajuinen reviiri. Syksyllä monet linnut vaeltavat asutuille seuduille.
Ravinto Haaskat.
Lisääntyminen Pesä puun latvassa tai kalliojyrkänteellä. Maalis-huhtikuussa naaras munii 3-6 munaa, joita se hautoo 18-20 vrk. Sukukypsä 2-vuotiaana.
 
Korpit saattavat elää kymmeniä vuosia. Niiden lisäksi kaikkein arktisimmilla seuduilla pystyvät selviytymään talven yli ainoastaan riekko, kiiruna ja tunturihaukka. "Korppi on kolmen lemmon lintu, kovottu koan noesta, pantu kaikesta pahasta, nokka pirun kirvehestä". Näin noituivat sompiolaiset. Pohjoismaisessa perinteessä korppi on kuoleman jumalan, Valhallan yksisilmäisen Odinin tunnus.
 
MAJAVA
Castor fiber
  
Paino 12-35 kg.
Esiintyminen Euroopanmajava, joka on maamme alkuperäinen majavarotu. Esiintyy pääosin Kokemäenjoen alajuoksulla. Kanadanmajava on istutettu ja levittäytynyt Itä- ja Pohjois-Suomeen.
Elintavat Varovainen hämärä- ja yöeläin. Padonrakentaja ja puunkaataja.
Ravinto Lehtipuut, herkkuna haapa mutta koivu ja pajukin kelpaavat.
Lisääntyminen Euroopanmajava synnyttää kekomaiseen pesäänsä 1-4 poikasta. Kanadanmajava jopa 8 poikasta. Ajankohta touko- kesäkuu.
 
Majava on suurin jyrsijämme. Sen häntä on litteä ja sillä on takajaloissa uimaräpylät. Majava viihtyy hitaasti virtaavissa vesistöissä, jonne se rakentaa pesänsä puunrungoista, oksista ja mudasta. Majavalle on tärkeää että vedenpinta pysyy samalla tasolla, koska pesän sisääntuloaukon täytyy olla veden alla. Majavapari pysyy yhdessä vuodesta toiseen. Poikaset pysyvät vanhempiensa luona kunnes ne ovat 2 vuoden ikäisiä.
 
 
FASAANI
Phasianus colchicus
  
Esiintyminen Levinnäisyysalueen pohjoisraja kulkee Oulun seuduilta Lieksaan, joskin pohjoisosassa on laajoja alueita, jossa fasaaneita ei tavata lainkaan. Runsaimmin fasaania tavataan hämeessä ja uudellamaalla.
Elinympäristö Kulttuurilintu, joka tulee parhaiten toimeen peltojen reunusmetsissä. Syksyn tullen se usein hakeutuu asutusten läheisyyteen ja käyttää myös pikkulintujen ruokintapaikkoja hyödykseen.
Elintavat Yönsä fasaani viettää korkean kuusen oksistossa. Kerää syksyllä rasvavarastoja talvea varten. Fasaaneilla on kyky säästää kylmimpinä pakkaskausina energiaa vaipumalla hypotermiaa muistuttavaan tilaan, jolloin ne eivät syö eivätkä liiku lainkaan. Hyväkuntoinen fasaani selviää parin-kolmen viikon nälkäkuurista, joskin paino putoaa.
Ravinto Kesällä kasvien lehdet, madot, hyönteiset ja siemenet. Syksyllä viljojen jyvät ja erityisesti jauhosavikan siemenet. Talvella siemenet, varvut ja havupuiden silmut.
Lisääntyminen Kukot aloittavat soitimen jo maaliskuussa. Ne tappelevat keskenään rajusti selvittäessään reviiriensä rajoja. Naaraat munivat touko-kesäkuussa 6 - 15 munaa maasyvennykseen. Poikaset kuoriutuvat kuukauden kuluttua ja ovat lentotaitoisia jo pariviikkoisina.
 
Fasaani on maailman laajimmalle istutettu riistalintu, sillä alkuperäisen Aasiasta Balkanille ulottuvan levinnäisyysalueen lisäksi fasaaneita on nykyisin mm. Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Fasaanirotujen määrästä ei tutkijoillakaan ole tarkkaa tietoa. Suomessa yleisimmin esiintyvää lajia kutsutaan metsästysfasaaniksi. Sen lisäksi näet eläinpuistossamme myös mongolian fasaanin, sekä kultafasaanin.
 
METSO
Tetrao urogallus
  
Pituus Naaras noin 65 cm ja koiras 90 cm.
Paino Naaras noin 2 kg ja koiras enimmillään noin 5 kg
Esiintyminen Koko Suomi lukuunottamatta Ahvenanmaata ja puuttomia tunturiseutuja.
Elinympäristö Havu- ja sekametsät.
Elintavat Metson näyttävä ryhmäsoidin tapahtuu maalis-huhtikuussa. Soitimelle kokoonnutaan vuodesta toiseen samalle paikalle mutta soidinkeskus saattaa siirtyä johtajakukon kuoltua. Kullakin kukolla on oma soidinreviiri, joka on parin hehtaarin suuruinen alue, ja sen ympärillä päiväreviiri, jolla ne oleskelevat aktiivisen soitimen ulkopuolella.
Ravinto Kesällä puiden silmut ja lehdet, loppukesällä ja syksyllä marjat. Talvella metsot syövät männyn neulasia.
Lisääntyminen Parittelusta noin kuukauden päästä koppelo munii 6-9 munaa maassa olevaan pesään. Koppelo hautoo munia nelisen viikkoa ja hoitaa poikaset yksin.
 
Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava. Silmän päällä on punainen pilkka ja kainalosta löytyy valkoinen täplä. Naaras on ruskeankirjava ja sen rinta on punertava.
 
PELTOPYY
Perdix perdix
  
Pituus 30-33 cm.
Paino 350-400 g.
Esiintyminen Eteläinen laji, joka pesii lähinnä Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen viljelysseuduilla.
Elinympäristö Peltopyyn pesä on maassa tiheän niittykasvillisuuden suojassa.
Ravinto Peltopyy on pääasiassa kasvinsyöjä; versoja, siemeniä. Untuvikot syövät pääosin hyönteisiä.
Lisääntyminen Munia peltopyyn pesässä on 15-19 kpl. Naaras hautoo 23-25 vuorokautta koiraan vahtiessa. Emot huolehtivat poikasista 3 kuukauden ajan.
 
 
TEERI
Tetrao tetrix
  
Pituus 45-55 cm
Paino Koiraan paino 1000-1300 g, naaraan 800-1000 g.
Esiintyminen Esiintyy koko maassa, lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia.
Elinympäristö Viihtyy vaihtelevassa maastossa, jossa metsää, soita, vesistöä ja viljelyksiä. Suosii talvella koivikoita.
Elintavat Metsälintu, jonka keväinen soidin lienee useimmille tuttu. Talvella parvissa, joista uroslinnut näkyvimpiä.
Ravinto Talvella koivunurvut, kesällä marjat ja erilaiset kasvinosat.
Lisääntyminen Pesä maassa, touko-kesäkuussa 7-10 munaa. Naaras huolehtii poikasista yksin.
 
Muiden kanalintujen tavoin teerikin on vähentynyt viime vuosikymmeninä, eikä satapäisiä parvia enää näe.
 
 
KILJUHANHI
Anser erythropus
  
Pituus 53-66 cm.
Paino 1500-2300 g.
Esiintyminen Pesii erittäin vähälukuisena Lapissa. Kiljuhanhi on jokavuotinen läpimuuttaja länsirannikolla, muualla satunnainen.
Elinympäristö Tunturisuot.
Ravinto Kiljuhanhen ravintoa ovat kasvit ja poikasilla hyönteiset.
Lisääntyminen Kiljuhanhi munii kesäkuussa 4-6 kellanvalkoista munaa, joita naaras hautoo 25-28 vuorokautta.
 
Kiljuhanhi kuuluu romahdusmaisesti vähentyneiden lintulajiemme joukkoon.
 
LAULUJOUTSEN
Cygnus cygnus
  
Paino 9,0 kg
Elinympäristö Pesii Keski- ja Pohjois-Suomessa rauhallisissa, matalilla järvillä ja rimpisoilla.
Elintavat Ui kaula pystysuorana, nokka ja pyrstö vaakasuorassa, siivet kupeissa kiinni. Muuttaa auroina tai jonoina, joissa korkeintaan muutamia kymmeniä yksilöitä.
Ravinto Upos- ja rantakasvit, pikkueläimet.
Lisääntyminen Korkea kekopesä veden ympäröimällä mättäällä tai hetteisellä suorannalla, toukokuussa 2-7 munaa.
 
 
MANDARIINISORSA
Aix galericulata
  
Pituus 41-49 cm.
Esiintyminen Pesii Itä-Aasiassa. Suomessa tavataan vuosittain muutamia Keski-Eurooppalaisia tarhakarkulaisia.
Elinympäristö Puistojen joet ja lammikot
Ravinto Siemenet ja hedelmät.
 
Koiras on upea ilmestys ja helppo tuntea, nokka kirkkaan punainen, silmän päällä leveä valkoinen juova. Naaras likaisenharmaa, valkoinen kapea silmäviiru, kupeet karkean keltatäpläiset.
 
MERIHANHI
Anser anser
  
Pituus 75-90 cm.
Paino 2500-3500 g.
Esiintyminen Runsaimmat kannat ovat Saaristomerellä ja Perämerellä. Tavataan sisämaassa vain satunnaisesti ja muuttoaikaan.
Elinympäristö Saariston luodot ja saaret, joissa on riittävästi kasvillisuutta, sekä koko saariston vesialue. Talvehtii lähinnä Espanjassa.
Elintavat Pesimäaikaan viettää hyvin piileskelevää ja hiljaista elämää. ihmisen saapuessa pesimäluodolle, hanhet poistuvat yleensä huomaamatta.
Ravinto Ruohot, siemenet, jyvät, marjat ja levät.
Lisääntyminen Munii 4-9 munaa huhtikuussa.
 
Monelle tuttu kesyhanhi polveutuu merihanhesta.
 
PUNAKAULAHANHI
Branta ruficollis
  
Esiintyminen Pääasiassa Siperian tundralla ja talvehtimisalueillaan Kaspianmeren rannoilla. Länsi-Euroopassa sitä esiintyy vain satunnaisesti.
 
Laji on harhautunut muutaman kerran Suomeenkin.
 
SINISORSA
Anas platyrhynchos
  
Pituus 50-60 cm.
Paino 900-1300 g.
Esiintyminen Sinisorsa pesii koko maassa kaikenlaisten vesien varrella.
Elinympäristö Pesä maassa hyvin erilaisissa paikoissa, yleensä kuitenkin pensaan kätkössä. Pesä saattaa joskus olla kaukanakin vedestä.
Ravinto Vesikasvit, hyönteiset ja äyriäiset.
Lisääntyminen Sinisorsa munii huhti-toukokuussa 7-12 vihertävää munaa ja hautoo niitä 26-27 vuorokautta.
 
Sinisorsa on suurin puolisukeltajasorsamme.
 
TUKKASOTKA
Aythya fuligula
  
Pituus 41- 46 cm.
Paino 600- 800 g.
Esiintyminen Yleinen koko maassa.
Elinympäristö Tukkasotka viihtyy rehevillä järvillä ja meren saaristoissa.
Elintavat Muuttoaikoina tukkasotkat ovat hyvin seurallisia ja kerääntyvät jopa satojen lintujen parviin. Samassa parvessa esiintyy usein mm. telkkiä ja punasotkia. Tukkasotkat talvehtivat Länsi- ja Etelä-Euroopassa.
Lisääntyminen Munii huhti- toukokuulla 8-11 munaa, joita naaras hautoo 23-27 vrk. Poikaset varttuvat lentokykyisiksi n. 8 viikon ikäisinä.
 
Tukkasotkalla, niin kuin monella muullakin vesilinnulla on tapana pesiä lokki ja tiira yhdyskuntien läheisyydessä. Vesilinnut saavat pesilleen suojelua samalla kun lokit ja tiirat karkoittavat tunkeilijat pois pesiltään.
 
VALKOPOSKIHANHI
Branta leucopsis
  
Pituus 58-70 cm
Paino 1500-2000 g.
Esiintyminen Arktinen laji. Aikaisemmin tavattu ainoastaan läpimuuttajana. Ensimmäinen pesintä Suomessa varmistettiin 1980-luvulla Inkoon saaristossa. Helsingissä pesinnät luonnossa alkoivat vuonna 1989.
Elintavat Muuttoparvi säännöllinen aura tai jono. Pysähtyy lepäilemään äärimmäisen harvoin. Ruokailee pelloilla ja matalassa vedessä.
Ravinto Alkuperäisellä pesimäalueella tundrakasvit, muuttomatkoilla rantaniittyjen heinät, levät ja viljat
Lisääntyminen Touko-kesäkuussa 4-5 munaa.
 
 
 
RANTAKÄÄRME
Natrix natrix
  
Pituus Koiras 70 cm, naaras 90 cm.
Elinympäristö Vesistöjen läheisyydessä.
Elintavat Liikkuu maalla, mutta ui hyvin.
Ravinto Sammakot, vesihyönteiset, kalat ja pikkunisäkkäät.
Lisääntyminen Munii keskikesällä lahoaviin lehtikasoihin tai lantakasoihin n. 20 munaa, joista poikaset kuoriutuvat 1-2 kuukauden kuluttua.
 
Aikaisemmin yleinen kautta maan. Maanviljelystapojen muuttuminen ja erityisesti lantapattereiden häviämisen myötä rantakäärme on hävinnyt monilta alueilta. Toisin kuin kyy, joka synnyttää eläviä poikasia, munii rantakäärme munia, jotka lantapatterin lämmössä sitten aikanaan saattoivat käärmeenpoikaset maailmaan. Rantakäärme tunnettiin aikaisemmin sisämaassa tarhakäärmeenä.
 
RUPIKONNA
Bufo bufo
  
Pituus 6-10 cm.
Elinympäristö Niityt, metsät ja puutarhat. Päiväsaikaan kosteat ja varjoisat paikat ovat rupikonnalle mieleen.
Elintavat Viettää talven horroksessa, joka alkaa syyskuulla ja päättyy huhtikuussa
Ravinto Lähes kaikki selkärangattomat.
 
 
 
HUUHKAJA
Bubo bubo
  
Pituus 64-73 cm.
Paino Koiras 1600-3000 g, naaras 2200-4000 g.
Esiintyminen Tavataan koko maassa miltei Sodankylän korkeudelle saakka.
Elinympäristö Vaihtelee suuresti, yleisesti laajoilla metsäalueilla,myös saaristossa ja viljelysalueilla.
Elintavat Hämärä- ja yöeläin, joka pitää itsellään saalistuspiiriä,jota uros puolustaa toisilta uroksilta. Kevättalven soidinhuhuilu ilmaisee huuhkajan esiintymisalueet. Huhuilua esiintyy joskus myös syksyllä.
Ravinto Monipuolinen ravinnonkäytössään. Eniten pikkunisäkkäitä, mutta myös suuremmat saaliseläimet aina jäniksen kokoluokkaan saakka. Huuhkajalle kelpaavat myös pikkulinnut ja sammakot.
Lisääntyminen Pesänä syvennys maassa. Pesäpaikat vaihtelevat kallioseinämistä männikkökankaisiin, joskus rakennuksissa. Munia 1-4 kpl. Hautomisaika 32-36 vrk. Poikaset lentokykyisiä 50-60 vrk:n ikäisinä. Sukukypsä 2-3-vuotiaana.
 
Öitten salaperäinen huhuilija, joka viime vuosina on lisääntynyt. Esiintyy ajoittain lähelläkin asumuksia.
 
KARHU
Ursus arctos
  
Paino 140-320 kg.
Esiintyminen Kautta maan.
Elinympäristö Laajemmat metsäalueet.
Elintavat Arka ja varovainen hämärä- ja yöeläin,liikkuu joskus myös päivällä. Nukkuu talviunta loka- marraskuulta huhtikuuhun. Pennut seuraavat emoa seuraavan kesän.
Ravinto Varsin moninainen ravinnonkäyttäjä, marjoista viljaan, haaskoista hirvieläinten vasoihin. Ravinto painottuu kasvisravintoon.
Lisääntyminen Naaraskarhu synnyttää talviunen aikana tammikuussa 1-3 pentua.
 
Karhu saattaa elää tarhaoloissa jopa 40-vuotiaaksi, luonnossa noin 20-vuotiaaksi. Vuonna 2002 maamme karhukanta oli noin 850 eläintä.
 
KETTU
Vulpes vulpes
  
Paino 3,0-8,0 kg.
Esiintyminen Kautta maan.
Elinympäristö Metsät ja viljelysalueet.
Elintavat Liikkuu hämärissä ja yöllä.
Ravinto Pikkunisäkkäät, linnut, haaskat, sekä vähäisessä määrin myös viljat ja marjat.
Lisääntyminen Synnyttää maaluolaan 3-8 pentua touko- kesäkuussa.
 
Tämä eläinsatujen tuttu veijari on talviturkissaan valkoisella lumella upea näky. Luonnossa sitä ei useinkaan pääse näkemään, sillä se on tyypillinen yöeläin, joka liikkuu mielellään illan hämärässä tai sarastavassa aamussa. Sen pääasiallisen ravinnon muodostavat pikkunisäkkäät, kuten myyrät ja hiiret.
 
MAAKOTKA
Aquila chrysaetos
  
Paino Uros 3,0-4,5 kg, naaras 3,7-6,0 kg.
Elinympäristö Laajat asumattomat sydänmaat Pohjois-Suomessa.
Elintavat Päivälintu, joka usein nähdään leijailevan korkealla.
Ravinto Linnut ja nisäkkäät, poronvasan kokoiseen asti.
Lisääntyminen Pesänä iso risupesä usein männyssä.
 
Maassamme esiintyy kaksi kotkalajia, merikotka ja maakotka eli kotka. Molemmat lajit kuuluvat maassamme uhanalaisiin eläimiin, joitten toimeentuloa ovat suuresti vaikeuttaneet ympäristömyrkyt, elinympäristön muutokset, häiriöt pesimäalueella ja ihmisten toimesta suoritettu vaino. Kotkatyöryhmä on saanut lupaavia tuloksia aikaan pitkäjänteisellä työllään kotkien hyväksi. Kotkakantamme on elpynyt selvästi.
 
MUFLONI
Ovis aries musimon
  
Paino 40-50 kg.
Elinympäristö Karut vuoristoseudut, Suomessa eräät ulkosaaret kuten Inkoo, Säppi ja Hättö.
Elintavat Laumaeläin, ilta- ja aamuaktiivinen.
Ravinto Ruohot, oksat ja lehdet.
Lisääntyminen Synnyttää 1-2 karitsaa.
 
Mufloni on kesyn lampaan kantamuoto, joka on peräisin Sardiniasta ja Korsikasta. Muflonia ei tapaa Manner-Suomessa, koska laji asustaa luvanvaraisesti vain muutamalla saaristomme saarella.
 
NAALI
Alopex lagopus
  
Pituus 50-80 cm.
Paino 2,5- 8,0 kg.
Elinympäristö Arktisten alueitten tundrat.
Elintavat Vilkas, liikkeellä sekä päivisin että öisin. Naalit elävät yhdyskunnissa. Pesä maanalaisessa monihaaraisessa käytävässä.
Ravinto Pikkunisäkkäät, etenkin myyrät.
Lisääntyminen Synnyttää alkukesästä 2-10 pentua, tavallisesti kuitenkin vain 2-4.
 
Naali on väriltään kesällä harmaan sinertävä ja talvikarvassaan valkoinen. Uteliaan rohkeana se on päästänyt ihmisen lähietäisyydelle ja ollut siksi helposti pyydystettävissä turkisten aineiksi. Luonnonvarainen naali on nykyisin maamme uhanalaisimpia eläimiä, joka esiintyy vähäisenä kantana Käsivarren Lapissa. Laji ei säännöllisesti edes pesi Suomessa - vain parhaina sopulivuosina joitain pesueita tavataan. Naalikanta nykyisellään vain muutamia kymmeniä eläimiä.
 
SUSI
Canis lupus
  
Pituus 90-140 cm, häntä 35-50 cm.
Paino 20-55 kg.
Elinympäristö Metsät, laajat suo- ja tunturialueet.
Elintavat Laumaeläin, erittäin arka. Kestävä vaeltaja.
Ravinto Hirvieläimet, pikkunisäkkäät jopa haaskat.
Lisääntyminen Synnyttää louhikossa tai maanpenkereessä olevaan pesäluolaan huhtikuussa 3-6 poikasta.
 
Susi on sosiaalinen eläin, joka elää laumassa. Lauma koostuu johtajaparista ja aiemmista pennuista tai muista sukulaisista, joilla kaikilla on oma paikkansa lauman sisäisessä hierarkiassa. Susi on myös hyvin leikkisä eläin. Kanssakäyminen toisten kanssa on tärkeää ja tervehtimisseremoniat kuuluvat lauman jokapäiväiseen elämään.
 
VALKOHÄNTÄPEURA
Odocoileus virginianus
  
Pituus 150-180 cm.
Paino 85-140 kg.
Elinympäristö Vaihtelevissa metsissä, peltojen laidoilla.
Elintavat Liikkuu laumoissa hämärissä ja öisin.
Ravinto Puiden ja pensaiden versot, varvut, heinät ja vilja
Lisääntyminen Synnyttää touko- kesäkuussa 1-3 vasaa.
 
Valkohäntäpeura on eläintarinoitten tuttu bambi. Se ei kuulu Suomen alkuperäiseen lajistoon, vaan se on istutettu Vesilahden Laukkoon vuonna 1934, jolloin amerikansuomalaiset lahjoittivat ensimmäiset yksilöt. Kanta on levinnyt voimakkaasti Lounais- ja Etelä-Suomessa. Hämeessä valkohäntäpeura on nykyisin merkittävä riistaeläin.
 
 
HIRVI
Alces alces
  
Pituus 2,0-3,0 m
Paino 200-500 kg
Esiintyminen Tavataan koko Suomessa, lukuun ottamatta pohjoisia tunturialueita.
Elinympäristö Elää nuorissa lehtipuuvaltaisissa metsissä, soilla ja taimistoissa.
Elintavat Liikkuu aamu- ja iltahämärissä, kestävä juoksija
Ravinto Puiden ja pensaiden lehdet, sekä oksat, varvut ja heinät
Lisääntyminen Synnyttää touko- kesäkuussa 1-2 vasaa.
 
Hirvi on Suomen kookkain eläin. Se on komea, joskin hieman erikoinen ulkonäöltään: pitkät jalat ja lyhyt kaula, kyömymäisessä päässä huomattavasti alahuulta pidempi ylähuuli. Hirvi voi elää yli 20-vuotiaaksi. Metsissämme on paljon hirviä, mutta näkemään niitä pääsee siellä harvoin.
 
KATTOHAIKARA
Ardea Cinerea
  
Pituus 100-115 cm.
Paino 2500-4000 g.
Esiintyminen Tavataan harvalukuisena vierailijana Etelä- ja Keski-Suomessa. Yleensä nämä vierailijat ovat lähtöisin Virosta, missä Kattohaikarat pesii yli 2000 parin voimin.
Elinympäristö Pellot, niityt ja muut aukeat paikat maanviljelysalueilla.
Elintavat Kattohaikarat eivät ole kovinkaan arkoja, vaan ne ovat aikojen saatossa tottuneet rinnakkaiseloon ihmisen kanssa. Se käyttää mielellään pesänsä alustana savupiippuja, kattoja ja muita ihmisen rakennelmia.
Ravinto Pikkujyrsijät, hyönteiset ja madot. Joskus myös linnunmunat sekä -poikaset.
Lisääntyminen 3-4 munaa huhtikuun lopulla, joita naaras hautoo 28-31 päivää.
 
Vanhan tarinan mukaan lapsen syntymää edeltää juuri kattohaikaran vierailu. Lasten kysymykseen vauvan alkuperästä on usein vastattu, että "haikara toi".
 
KÄRPPÄ
Mustela erminea
  
Pituus Uros 23- 27 cm. Naaras 18- 22 cm. Häntä 7- 10 cm.
Paino Uros 150g- 300g. Naaras 80g- 150g.
Esiintyminen Koko maa. Runsaimmin viljelysalueilla.
Elinympäristö Viljelysalueet kivi- ja kantokasoineen sekä reunusmetsineen tarjoavat runsaasti ravintoa ja suojaa.
Elintavat Kärppä on utelias ja liikkeissään vikkelä. Välillä se pysähtyy ja nousee takajaloilleen tähystämään. Kärppä on yksineläjä, joka ei siedä reviirillään saman sukupuolen edustajia. Talveksi kärppä vaihtaa turkkinsa valkoiseksi, kuten serkkunsa lumikkokin. Hännän pää pysyy kuitenkin mustana ympäri vuoden.
Ravinto Suurimman osan ravinnosta muodostavat pikkujyrsijät mutta kärpälle kelpaavat myös pienet linnut ja lintujen munat. Kärppä tappaa myös varastoon silloin kun ravintoa on runsaasti tarjolla.
Lisääntyminen Parittelu tapahtuu kesällä ja viivästyneestä sikiönkehityksestä johtuen naaras synnyttää 5- 8 poikasta seuraavana keväänä. Poikasten määrä riippuu ravintotilanteesta. Hyvinä myyrävuosina poikasia on enemmän. Naaras huolehtii poikasista yksin.
 
 
MÄYRÄ
Meles meles
  
Pituus 60-90 cm. Häntä 11-20 cm.
Paino 6-10 kg. Loppusyksystä aikuinen uros jopa 20 kg.
Esiintyminen Mäyrän esiintyminen on painottunut Etelä- ja Keski-Suomeen. Ihmisen vaikutuksen myötä se on kuitenkin levinnyt pikkuhiljaa kohti pohjoista.
Elinympäristö Viljelysalueet ja lehtometsät.
Elintavat Mäyrä viettää pääosin maanalaista elämää. Vanhan pesäluolan suulla on suuri maakumpu. Usean sukupolven ajan ovat mäyrät kuskanneet luolan uumenista hiekkaa ja multaa. Tunnelien yhteispituus voi olla jopa satoja metrejä. Mäyrä liikkuu noin 500 hehtaarin reviirillään öisin, mutta pesäluolalla liikehdintä on varsinkin keväällä vilkkainta ilta kuuden ja kymmenen välillä. Talven mäyrä viettää talviunessa.
Ravinto Mäyrä on todella monipuolinen ravinnonkäyttäjä, jolle kelpaa niin kasvi- kuin eläinkunnankin tuotteet. Suosittua ravintoa ovat kastemadot, kaura, marjat, sekä pikkunisäkkäät, linnunmunat ja poikaset.
Lisääntyminen Viivästyneen sikiönkehityksen johdosta poikaset syntyvät 10 kuukauden kuluttua parittelusta. Viivästyneessä sikiönkehityksessä alkiorakkula on irrallaan kohdussa kuukausikaupalla ja kiinnittyy kohdunseinämään vasta vuoden alussa, jolloin varsinainen sikiönkehitys alkaa. Poikasia syntyy maalis-huhtikuulla tavallisesti 2-3. Pesäpoikasaikana ei luolalla tapahdu parittelua. Näin ollen mäyrä ei tuota jälkeläisiä joka vuosi.
 
Yhdellä mäyräreviirillä saattaa elää useita aikuisia uroksia ja naaraita. Tavallisesti kuitenkin vain yksi naaras tuottaa jälkeläisiä. Poikaset viettävät yleensä ensimmäisen talven emänsä kanssa samassa pesässä.
 
NÄÄTÄ
Martes martes
  
Pituus Ruumiin pituus 42- 59 cm. Hännän pituus 20- 30 cm
Paino 900- 1800 g.
Esiintyminen Näätää tavataan nykyisin lähes koko maassa.
Elinympäristö Jyhkeät havumetsät ja aarnialueet
Elintavat Näätä saalistaa tavallisesti vain öisin. Päivälepopaikakseen se valitsee esimerkiksi kallionkolon, louhikon, onton puun, petolinnun pesän tai usein tiheässä kuusessa sijaitsevan oravan pesän. Majapaikkaansa näätä vaihtaa jatkuvasti. Huonolla ilmalla, kuten ankarassa tuiskussa, se kuitenkin pysyy paikoillaan joskus pari kolme vuorokauttakin. Heti myrskyn mentyä ohi näätä lähtee taas vaellukselleen.
Ravinto Jänikset ja siitä pienemmät nisäkkäät, linnut sekä niiden munat ja poikaset. Näädälle kelpaa joissain määrin myös marjat ja hyödyntääpä se joskus haaskojakin.
Lisääntyminen Kiima- aika on heinä- elokuussa. Naaras synnyttää huhti- toukokuussa 3- 5 poikasta puussa olevaan pesään tai rakennuksesta löytyvään suojaisaan paikkaan.
 
Jotkut näätäyksilöt saattavat asettua pysyvästi kesämökkialueille pitäen pesä- ja lepopaikkoinaan välikattoja tai pihapiiristä löytyviä maakoloja. Joskus näätä on tunkeutunut mökin sisätiloihinkin aiheuttaen melkoisen sotkun.
 
VESIKKO
Mustela lutreola
  
Pituus Kokonaispituus noin 60 cm, josta on noin 20 cm.
Paino 0,5- 1,5 kg.
Esiintyminen Hävinnyt kokonaan maamme lajistosta
Elinympäristö Viihtyy vesistöjen läheisyydessä ja on mieltynyt erityisesti nopesti virtaaviin puroihin.
Elintavat Vesikko on hyvä uimari ja pystyy olemaan sukelluksissakin pitkiä aikoja.
Ravinto Kalat, sammakot, äyriäiset, simpukat ja jyrsijät. Myös vesilinnut, kahlaajat ja muut veden tuntumassa elävät pienikokoiset linnut kuuluvat sen ruokalistalle.
Lisääntyminen Sukukypsä 9kk ikäisenä. Kiima-aika helmi- maaliskuulla. Synnyttää 2-6 poikasta.